Vesi ja muut altisteet

Kaivoveden tutkituttaminen: milloin, mitä ja mihin tulosta verrataan

Kaivovesi voi olla kirkasta, hajutonta ja hyvänmakuista ja silti täyttää huonosti talousveden laatuvaatimukset. Suuri osa haitallisista aineista ja bakteereista ei ole aistittavissa. Alla se, milloin näyte otetaan ja mitä siitä tutkitaan.

Milloin näyte otetaan

Säännöllinen väli on noin kolme vuotta, ja laajempi perustutkimus noin kuuden vuoden välein. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa tutkiminen kannattaa aina:

• Ennen uuden kaivon käyttöönottoa.
• Kun veden väri, maku tai haju on muuttunut oleellisesti.
• Kun epäillään veden aiheuttavan oireita.
• Kun perheeseen on syntymässä lapsi.
• Kiinteistön osto- tai myyntitilanteessa.
• Ennen vedenkäsittelylaitteen hankintaa — laite valitaan analyysin, ei arvauksen perusteella.
• Tulvan, runsaiden sateiden tai lähialueen maansiirtotöiden jälkeen.

Mitä laki sanoo

Yksittäisten kaivojen ja mökkikaivojen veteen sovelletaan sosiaali- ja terveysministeriön asetusta pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001). Asetuksen mukaan talousvedessä ei saa olla pieneliöitä, loisia eikä mitään aineita sellaisia määriä, joista voi olla haittaa ihmisen terveydelle. Veden on lisäksi sovelluttava käyttötarkoitukseensa eikä se saa syövyttää putkistoa tai aiheuttaa saostumia.

Asetus jakaa kriteerit kahteen: laatuvaatimuksiin, jotka koskevat terveydelle haitallisimpia aineita ja bakteereja, ja laatusuosituksiin, joiden ylitys aiheuttaa yleensä teknistä tai esteettistä haittaa. Yksittäinen kotitalous vastaa itse hankkimansa talousveden laadusta, ja veden laadun parantaminen on pääosin vapaaehtoista. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kuitenkin määrätä kaivon veden tutkittavaksi, jos on syytä epäillä terveyshaittaa.

Näytteenotto käytännössä

1. Tilaa näytepullot laboratoriosta ja lue ohjeet ennen näytteenottoa — väärin otettu näyte on käyttökelvoton.
2. Ota näyte siitä hanasta, josta juomavesi otetaan, ja anna veden juosta ohjeen mukainen aika.
3. Älä koske pullon sisäpintaan tai korkin sisäpuoleen.
4. Toimita näyte laboratorioon nopeasti, tyypillisesti vuorokauden kuluessa, ja kylmänä.
5. Kirjaa näytteenottopäivä, sää ja mahdolliset poikkeamat, kuten edeltävä sadejakso.

Tuloksen tulkinta

Laboratorion raportti kertoo, mitkä muuttujat eivät täytä asetuksen kriteerejä. Poikkeamat ovat harvoin yksittäisiä: mikrobiologinen löydös viittaa usein rakenteelliseen ongelmaan kaivossa, kuten vuotavaan renkaaseen tai puutteelliseen pintavesisuojaukseen. Rautaan, mangaaniin ja happamuuteen liittyvät poikkeamat ovat tyypillisesti teknisiä ja ratkeavat vedenkäsittelyllä.

Porakaivovedessä voi esiintyä myös maaperästä liuenneita aineita ja radonia. Näille on omat viitearvonsa, jotka kannattaa tarkistaa Säteilyturvakeskukselta ennen johtopäätöksiä — sama kallioperä, joka tuottaa sisäilman radonia, näkyy usein myös porakaivon vedessä.

Kaivon vuosihuolto

Kaivon kunto tarkastetaan kerran vuodessa: kannen tiiviys, renkaiden kunto, pintavesien ohjautuminen poispäin kaivosta, tuuletusputken suojaus ja ympäristön siisteys. Suurin osa mikrobiologisista ongelmista on peräisin pintavedestä, joka pääsee kaivoon rakenteen kautta — ei pohjavedestä.